Kuplahallin kutsun kuulen jälleen kerran. Joten seuraava harjoituspeli on jälleen luvassa. Vastassa Espoon Pesis. Tavoite on selvä pelin on jälleen mentävä se askel eteenpäin. Pienin, mutta varmoin askelin.
Pelistä toivon, että saamme laajalla rintamalla onnistumisia. Joukkueessa lauantaina debytoi d-ikäinen Saana, jonka sisäänajo vanhempien likkojen peliin alkaa silloin. Varsinkin hänelle toivon onnistumisen fiiliksiä "isompien" pelissä. Muutoin loput 11 tyttöä on omasta ringistä. Valmentaja on katsonut kuviotaan tarkasti. Ja tulee tästä eteenpäin kiinnittämään omaankin pelinjohtamiseen huomiota. Kuten koko joukkueen pelaamiseen.
Huikea fiilis valtaa kuitenkin mielen, koska peleihin enään n. reilu 3 viikkoa aikaa. Huikeaa. Vihdoinkin se on koittamassa. Sitä hetkeä, kun Koivikon kentällä kuulee ensimmäisessä pelissä ne kuuluisat kolme vihellystä. Siihen enään niin vähän aikaa. Sitä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, kuten joku näppärästi on aiemmin ilmaissut. Pian päästään ulos pelaamaan ja tosipelejä.
Pieniä vammoja on joukkueessa, mutta eteenpäin mennän. Juna on raitellaan ja aikataulussa. Toisin kuin VR :)
Seuraava asema: Espoo...
- Arto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti