Nyt ollaan saatu yksi kausi jälleen pelattua. Olihan mukavaa jälleen kerran. Nautin todellakin jokaisesta hetkestä peleissä ja harjoituksesta vaikkakin välillä kiisteltiin ja nahisteltiin. Mutta silti aina pystyttiin pelaamaan joukkueena. NILKIT on minulle toinen perhe, jossa saan olla jatkossakin mukana. Nämä likat ovat mahtavia jokaikinen tavallansa. Jokaisella omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Mutta yhdessä olemme Nilkkejä.
Nilkit saavat kaksi uutta valmentajaa Tom "Tomppa" Roos ja Renny "Reiska" Mattlar liittyvät remmiin mukaan. Loistotyyppejä molemmat. Ollaan palaveerattu aika monesti jo ennen vanhenpainiltaa ja fiilis on loistava. Tämä tiimi vaikuttaa pirun hyvälle. Jokaisella on jotain annettavaa tällä joukkueelle.
Muutenkin Nilkeissä tapahtuu muutoksia jonkin verran. Harjoitusryhmään tulee uusia kasvoja, jotka mukavasti piristävät varmasti porukkaamme. Osa on tuttuja B-tytöistä ja osa tulee eri seuroista, mutta silti voimme ottaa heidät mukaan nilkkilaumaamme tottakai. Kuka muuten keksi Nilkit? Aikamoinen neronleimaus. Kuvasta mahtavasti ryhmäämme. Mahdollisesti kuvastaa jatkossakin :)
Palataanpa vielä hieman mennesseen kauteen, joka oli täynnä onnistumisia ja epäonnistumisia. C-leirikarsinta meni harakoille, mutta aluesarjassa saatiin upeasti taisteltua hopeamitalit. Viimeinen peli Hiidenkirnussa oli aikamoinen trilleri, mutta niin vain 1-0 jaksovoitolla irtosi 2. sija ihan hyväksi muodostuneessa sarjassa. Seinäjoen leiri oli hieno kokemus jälleen kerran. Nyt otimme oppia pelisarjassa. Eikä oppi ojaan kaatunut. Kuinka lähellä pelisarjan voitto tosiaan olikaan? Pirun lähellä. Yksi onnistuminen lisää tai vastaavasti yksi epäonnistuminen pois niin olisimme olleet finaalissa ja taivas olisi ollut rajana. Mutta jossittelut jätetään nyt pois. Olen erittäin tyytyväinen pelisarjan kolmanteen sijaan. Erittäin tyytyväinen.
Hetken kuluttua on itse Reinon vuoro kirjoittaa ensimmäistä kertaa blogiimme. Minä kiitän ja kumarran kaudesta nähdään pian harjoitusten merkeissä... Kiitos!
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
tiistai 4. syyskuuta 2012
Viimoisia pelejä viedään...
Pelirupeaman keskellä ehtii tännekin kirjoitella jälleen.
Kyllä se on ihmeellinen asia se, että joukkue voi pelata ihan erinäköistä peliä peräkkäisinä päivinä. Ei oikein ymmärrä. Tietynlaiset paineet Tahkoa vastaan plussattuna surkealla avausvuorolla voidaan sanoa, että selkäranka meni poikki aika nopeasti. Jakso oli taputeltu 2 vuoron jälkeen. Ja taululla oli 7-0 tappiotilanne. Ei naurattanut ei. Toiselle jaksolle yritettiin saada uusi vaihde silmään, mutta ei. Kone ei toiminut silloin ollenkaan. Virheitä virheiden perään itsekullekkin. Pelin jälkeen ei kellään ollut varsinaisesti hauskaa olihan Tahko viennyt meitä kuin metrin mittaa kentällä. Ja ansaitusti. Emme olleet valmiina pelaa omalla tasollamme missä vaiheessa.
Seuraava päivä koitti tänään sekavissa merkeissä. Miten ihmeessä saada peli kuntoon n. 24 tunnissa. Totesin itsekseni sen, ettei varsinaisesti mitään ollut tehtävissä. Ollan järkevämpiä ja huollisempia tänään siinä olisi oiva resepti tähän. Töissä kännykkä huusi tekstarin merkiksi. No mikäpä siinä. Näytöllä oli yhden pelaajan sairastumisesta johtuva viesti. Ajattelin ei rähmä. Tämäkö vielä, että porukka lakoo ja reservistä etsitään pelaajia. No yhden tytön verran käynnyttiin D-tyttöjen puoleen ja Epaan. Töistä kurvasin suoraan Rekolan kentälle ja peliin. Ja voittamaan kotijoukkue PäPe.
Pelin alku oli kohtuullinen saatiin rakennettua jo tilanteitakin. Ja pari juoksua avasivat peliä hyvin. Ulkopelissä olimme jälleen hyviä. Sen jälkeen vuorossa oli ilotulitus, joka kesti jakson 3. vuoropariin jonka jälkeen peli keskeyttettin juoksueron takia numeroissa 23-1. Oli selvää kumpi oli ratissa tänään siitä ei ollut epäilystä.
Toisella jaksolle ei hirveästi muutoksia tehty. Alku oli kohtuullisen nihkeä, mutta 3-2 tilanne saatiin jälleen parilla onnistumisella kännettyä oikeaan suntaan. Lopulta teimme tarkkaa työtä jälleen 3. vuoroparin jälkeen peli poikki ja jakso meille 23-3. Juoksuero päättyi tämänkin jakso. Onnistumisia saatiin tänään laajalla rintamalla. Se jos mikä on erinomainen juttu viimeisiä pelejä varten.
Jälleen huomataan, että onnistumisilla on iso merkitys nuorten pelissä. Tahkoa vastaan epäonnistumiset ruokkivat toisiaan. Kun taas PäPeä vastaan onnistumiset. Tientynlainen rentous löytyi tänään ja saimme ansaitsemamme 3 pistettä kotiin. 3 peliä on vielä jäljellä mitalinkiilto silmissä mennään perjantaina Tahko C96 vastaan pelaamaan.
- Arto
Kyllä se on ihmeellinen asia se, että joukkue voi pelata ihan erinäköistä peliä peräkkäisinä päivinä. Ei oikein ymmärrä. Tietynlaiset paineet Tahkoa vastaan plussattuna surkealla avausvuorolla voidaan sanoa, että selkäranka meni poikki aika nopeasti. Jakso oli taputeltu 2 vuoron jälkeen. Ja taululla oli 7-0 tappiotilanne. Ei naurattanut ei. Toiselle jaksolle yritettiin saada uusi vaihde silmään, mutta ei. Kone ei toiminut silloin ollenkaan. Virheitä virheiden perään itsekullekkin. Pelin jälkeen ei kellään ollut varsinaisesti hauskaa olihan Tahko viennyt meitä kuin metrin mittaa kentällä. Ja ansaitusti. Emme olleet valmiina pelaa omalla tasollamme missä vaiheessa.
Seuraava päivä koitti tänään sekavissa merkeissä. Miten ihmeessä saada peli kuntoon n. 24 tunnissa. Totesin itsekseni sen, ettei varsinaisesti mitään ollut tehtävissä. Ollan järkevämpiä ja huollisempia tänään siinä olisi oiva resepti tähän. Töissä kännykkä huusi tekstarin merkiksi. No mikäpä siinä. Näytöllä oli yhden pelaajan sairastumisesta johtuva viesti. Ajattelin ei rähmä. Tämäkö vielä, että porukka lakoo ja reservistä etsitään pelaajia. No yhden tytön verran käynnyttiin D-tyttöjen puoleen ja Epaan. Töistä kurvasin suoraan Rekolan kentälle ja peliin. Ja voittamaan kotijoukkue PäPe.
Pelin alku oli kohtuullinen saatiin rakennettua jo tilanteitakin. Ja pari juoksua avasivat peliä hyvin. Ulkopelissä olimme jälleen hyviä. Sen jälkeen vuorossa oli ilotulitus, joka kesti jakson 3. vuoropariin jonka jälkeen peli keskeyttettin juoksueron takia numeroissa 23-1. Oli selvää kumpi oli ratissa tänään siitä ei ollut epäilystä.
Toisella jaksolle ei hirveästi muutoksia tehty. Alku oli kohtuullisen nihkeä, mutta 3-2 tilanne saatiin jälleen parilla onnistumisella kännettyä oikeaan suntaan. Lopulta teimme tarkkaa työtä jälleen 3. vuoroparin jälkeen peli poikki ja jakso meille 23-3. Juoksuero päättyi tämänkin jakso. Onnistumisia saatiin tänään laajalla rintamalla. Se jos mikä on erinomainen juttu viimeisiä pelejä varten.
Jälleen huomataan, että onnistumisilla on iso merkitys nuorten pelissä. Tahkoa vastaan epäonnistumiset ruokkivat toisiaan. Kun taas PäPeä vastaan onnistumiset. Tientynlainen rentous löytyi tänään ja saimme ansaitsemamme 3 pistettä kotiin. 3 peliä on vielä jäljellä mitalinkiilto silmissä mennään perjantaina Tahko C96 vastaan pelaamaan.
- Arto
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Back In Business...
Täällä taas piiiiitkästä aikaan.
Sehän leiri meni jo ajat sitten ohi, mutta pimeänä iltana ammentaa hyviä muistoja leiristä. Päästiin leiritavoitteeseen ja komeasti. Edelleen pikkuruinen harmitus välierätappiosta Kuusankoskea vastaan, mutta oikea joukkue voitti ja piste. Hieno leiri kokonaisuudessaan oli. Kiitokset mukanaolleille pelaajille, Annille ja tukijoukoille.
Aluesarjaa on menty tahkoamaan jo tovin verran tauon jälkeen. Ja voittoputkessa sitä taas ollaan, vaikka tänään Hämeenlinnassa oltiin pelillisesti heikommillaan tällä kaudella. Sairaudet ovat syöneet joukkueemme pelaajia nyt viime päivät ihan tarpeeksi. Huomenna VJJ:n kimppuun tulee varmasti parempi KePettäret joukkue kuin tänään... tai eilen kello on juuri yli puolenyön :)
Kauden hienoin voittokin on takana, kun Hyvinkää kaatui hyvällä esityksellä Koivikossa aina kotiutuskisan jälkeen. Tarjosi peli paljon jänniä hetkiä. Koko kauden yritetty voittaa tämä huippujoukkue ja vihdoin onnistuttiin. Valtavan iso asia loppukautta varten. Huomattiin ettei ole tällä alueella sellaista joukkuetta, jota emme voisi voittaa.
Pelimme ei ole ollut tuloksista huolimatta aina niin hyvää. Ollaan joissakin peleissä päästyä liian helpolla. Ollaan tehty helppoja virheitä ja vähän sählättyä puolin jos toisinkin. Tosin pelin tulokseen ja pisteisiin eivät vaikuta tyylipisteet. Ja se on ainoastaan hyvä asia. C-tyttöjen loppukauden tavoite on ehdottomasti olla mitaleilla kun kausi on ohitse. Ja meitä kiinnostaa eniten juuri aluemestaruus. Kova paikka, kun Hyvinkään C96 on kohdattava kahdesti samoin Vihti. Lisäksi menemme Pihkalaan Tahkon D98 joukkueen vastustajaksi. Ettei helppo ole tuo loppuohjelmammekaan. Mutta silti mestaruus yritetään tuoda Keravalle jälleen kerran.
Maakuntasarjassa C-ikäiset ovat päässet näyttämään kynsiään pitkin kautta ja isoissa rooleissa osa tytöissä on ks. joukkueessa. Nyt maakari karsii paikasta Suomisarjaan eli sarjatasoa ylemmäs. On hienoa nähdä nuoren KePen naisten joukkue taistelemassa paikasta Suomen 3. korkeimmalle tasolle. Milloin viimeksi pesäpallojoukkue Keravalla olikaan niin korkealla. Taitaa mennä 1990-luvulle... Mutta maltetaan vielä.
Tästä jatkamme tarpomista kohti grande finaleita... Ja kaikki on vielä mahdollista :D.
- Arto
Sehän leiri meni jo ajat sitten ohi, mutta pimeänä iltana ammentaa hyviä muistoja leiristä. Päästiin leiritavoitteeseen ja komeasti. Edelleen pikkuruinen harmitus välierätappiosta Kuusankoskea vastaan, mutta oikea joukkue voitti ja piste. Hieno leiri kokonaisuudessaan oli. Kiitokset mukanaolleille pelaajille, Annille ja tukijoukoille.
Aluesarjaa on menty tahkoamaan jo tovin verran tauon jälkeen. Ja voittoputkessa sitä taas ollaan, vaikka tänään Hämeenlinnassa oltiin pelillisesti heikommillaan tällä kaudella. Sairaudet ovat syöneet joukkueemme pelaajia nyt viime päivät ihan tarpeeksi. Huomenna VJJ:n kimppuun tulee varmasti parempi KePettäret joukkue kuin tänään... tai eilen kello on juuri yli puolenyön :)
Kauden hienoin voittokin on takana, kun Hyvinkää kaatui hyvällä esityksellä Koivikossa aina kotiutuskisan jälkeen. Tarjosi peli paljon jänniä hetkiä. Koko kauden yritetty voittaa tämä huippujoukkue ja vihdoin onnistuttiin. Valtavan iso asia loppukautta varten. Huomattiin ettei ole tällä alueella sellaista joukkuetta, jota emme voisi voittaa.
Pelimme ei ole ollut tuloksista huolimatta aina niin hyvää. Ollaan joissakin peleissä päästyä liian helpolla. Ollaan tehty helppoja virheitä ja vähän sählättyä puolin jos toisinkin. Tosin pelin tulokseen ja pisteisiin eivät vaikuta tyylipisteet. Ja se on ainoastaan hyvä asia. C-tyttöjen loppukauden tavoite on ehdottomasti olla mitaleilla kun kausi on ohitse. Ja meitä kiinnostaa eniten juuri aluemestaruus. Kova paikka, kun Hyvinkään C96 on kohdattava kahdesti samoin Vihti. Lisäksi menemme Pihkalaan Tahkon D98 joukkueen vastustajaksi. Ettei helppo ole tuo loppuohjelmammekaan. Mutta silti mestaruus yritetään tuoda Keravalle jälleen kerran.
Maakuntasarjassa C-ikäiset ovat päässet näyttämään kynsiään pitkin kautta ja isoissa rooleissa osa tytöissä on ks. joukkueessa. Nyt maakari karsii paikasta Suomisarjaan eli sarjatasoa ylemmäs. On hienoa nähdä nuoren KePen naisten joukkue taistelemassa paikasta Suomen 3. korkeimmalle tasolle. Milloin viimeksi pesäpallojoukkue Keravalla olikaan niin korkealla. Taitaa mennä 1990-luvulle... Mutta maltetaan vielä.
Tästä jatkamme tarpomista kohti grande finaleita... Ja kaikki on vielä mahdollista :D.
- Arto
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Jälleen täällä
Hilirimpsis!
Pitkästä aikaa kirjoittelemassa blogia. Voi olla, että toistan jotakin. Johtunee siitä, etten lukenut aikaisempia viestejä ennen kuin kirjoitan tätä blogia.
Ei mennyt kuin elokuvissa tämä alkukausi. Mutta mökin laiturilla miettityäni tovin niin totesin, että ylöspäin on mentävä vaikka kuinka kirpaisi tuo leirikarsinnassa lohkoneloseksi jääminen. Ei auta jäädä murehtimaan liian pitkäksi aikaa, koska nyt on aika uusien kujeiden.
Leirille on aikaa about 3 viikkoa ja odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa. Mutta ei auta kuin kärvistellä nämä 20 päivää ennen kuin pääsee jälleen vauhtiin. Olin D-tyttöjen kanssa Varkaudessa Suurleirillä. Meillä on paljon opittavaa siltä joukkueelta. D:t joutuivat väkisin kilpasarjaan, jonne eivät todellakaan halunneet saati aina taidotkaan riittäneet. Mutta näin joukkueen siellä, joka ei koskaan laittanut päätä pensaaseen. Otimme huolellisesti turpaan järjestäen, mutta jokaikinen kerta tämä joukkue nosti päänsä ja yritti kahta kauheammin voittaa peliin. Jossain välissä se meni väkinäiseksi se yrittäminen, mutta he jatkoivat sitä kuitenkin. Viimeinen peli Laitilan Jyskettä vastaan tuotti leirin ainoan voiton numeroin 13-5. Tytöt puhkesivat kyyneliin. Heistä näki että se tuntui joltain se voittaminen. Ja se tuntui siellä oikeassa paikassa eli sydämmessä.
En sano, ettei teillä olisi tahtoa taikka halua voittaa pelejä, mutta pienet pettymykset lannistavat liian nopeasti joukkueemme. Sitä ei noilla tytöillä sattunut. Se pitäisi ottaa myös meidänkin opiksemme: Älä koskaan lakkaa uskomasta itseesi!
Pelin jälkeen olin iloinen ensiksi tyttöjen vuoksi, koska he ansaisivat voittonsa. Se oli työvoitto se. Myös Annin ensimmäinen valmentama leiriottelu voittokin irtosi olin erittäin iloinen apparini johdosta, koska hän teki joka pelissä kaikkensa näiden tyttöjen eteen. Toivon, että me voisimme siirtää tästä myös jotain tähän yhteiseen tekemiseemme. Otetaan opiksi häviöistä ja voitoista. Ei lakata uskomasta siihen, että osaamme oikeasti pelata. Luotetaan siihen, että kaveri hoitaa oman hommansa niin hyvän kuin osaa ja pystyy.
Lähdemme pelisarjaan sillä mielellä, että kehitymme pelaajina tai minun tapauksessa valmentajana. Otamme uusia haasteita vastaan. Emmekä pelkää häviötä liikaa. Nämä pelit on pirun hyviä testejä, koska väitän että kuulumme parhaimmistoon pelisarjassa. Jolloin meidän on onnistuttava paineidenkin alla pelamaan omaa peliämme. Pelisarja on myös hyvätasoinen sarja, jossa varmasti saamme tehdä parhaamme mieliäksemme kärkiporukoihin siellä, mutta se on myös tavoitteemme. Tarkoitus olla Suomen TOP 25- joukkue tänä vuonna. Se tarkoittaa sitä, että olemme 5 parhaan pelisarjajoukkueen joukossa. Se on todella kova, mutta erittäin mahdollinen tavoite. Mutta tärkein tavoite on se, että pystymme kehittymään siellä paremmiksi pelaajiksi/valmentajiksi.
Nyt lomaillaan vielä tämä viikko. Ja sitten aletaan katsomaan leiriä tarkemmin.
Nähdään.... :)
Pitkästä aikaa kirjoittelemassa blogia. Voi olla, että toistan jotakin. Johtunee siitä, etten lukenut aikaisempia viestejä ennen kuin kirjoitan tätä blogia.
Ei mennyt kuin elokuvissa tämä alkukausi. Mutta mökin laiturilla miettityäni tovin niin totesin, että ylöspäin on mentävä vaikka kuinka kirpaisi tuo leirikarsinnassa lohkoneloseksi jääminen. Ei auta jäädä murehtimaan liian pitkäksi aikaa, koska nyt on aika uusien kujeiden.
Leirille on aikaa about 3 viikkoa ja odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa. Mutta ei auta kuin kärvistellä nämä 20 päivää ennen kuin pääsee jälleen vauhtiin. Olin D-tyttöjen kanssa Varkaudessa Suurleirillä. Meillä on paljon opittavaa siltä joukkueelta. D:t joutuivat väkisin kilpasarjaan, jonne eivät todellakaan halunneet saati aina taidotkaan riittäneet. Mutta näin joukkueen siellä, joka ei koskaan laittanut päätä pensaaseen. Otimme huolellisesti turpaan järjestäen, mutta jokaikinen kerta tämä joukkue nosti päänsä ja yritti kahta kauheammin voittaa peliin. Jossain välissä se meni väkinäiseksi se yrittäminen, mutta he jatkoivat sitä kuitenkin. Viimeinen peli Laitilan Jyskettä vastaan tuotti leirin ainoan voiton numeroin 13-5. Tytöt puhkesivat kyyneliin. Heistä näki että se tuntui joltain se voittaminen. Ja se tuntui siellä oikeassa paikassa eli sydämmessä.
En sano, ettei teillä olisi tahtoa taikka halua voittaa pelejä, mutta pienet pettymykset lannistavat liian nopeasti joukkueemme. Sitä ei noilla tytöillä sattunut. Se pitäisi ottaa myös meidänkin opiksemme: Älä koskaan lakkaa uskomasta itseesi!
Pelin jälkeen olin iloinen ensiksi tyttöjen vuoksi, koska he ansaisivat voittonsa. Se oli työvoitto se. Myös Annin ensimmäinen valmentama leiriottelu voittokin irtosi olin erittäin iloinen apparini johdosta, koska hän teki joka pelissä kaikkensa näiden tyttöjen eteen. Toivon, että me voisimme siirtää tästä myös jotain tähän yhteiseen tekemiseemme. Otetaan opiksi häviöistä ja voitoista. Ei lakata uskomasta siihen, että osaamme oikeasti pelata. Luotetaan siihen, että kaveri hoitaa oman hommansa niin hyvän kuin osaa ja pystyy.
Lähdemme pelisarjaan sillä mielellä, että kehitymme pelaajina tai minun tapauksessa valmentajana. Otamme uusia haasteita vastaan. Emmekä pelkää häviötä liikaa. Nämä pelit on pirun hyviä testejä, koska väitän että kuulumme parhaimmistoon pelisarjassa. Jolloin meidän on onnistuttava paineidenkin alla pelamaan omaa peliämme. Pelisarja on myös hyvätasoinen sarja, jossa varmasti saamme tehdä parhaamme mieliäksemme kärkiporukoihin siellä, mutta se on myös tavoitteemme. Tarkoitus olla Suomen TOP 25- joukkue tänä vuonna. Se tarkoittaa sitä, että olemme 5 parhaan pelisarjajoukkueen joukossa. Se on todella kova, mutta erittäin mahdollinen tavoite. Mutta tärkein tavoite on se, että pystymme kehittymään siellä paremmiksi pelaajiksi/valmentajiksi.
Nyt lomaillaan vielä tämä viikko. Ja sitten aletaan katsomaan leiriä tarkemmin.
Nähdään.... :)
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Juhannus takanapäin...
Juhannus alkaa olla takanapäin ja samoin pienen hengähdystauonkin. Maanantaina paluu arkeen ja aluesarjapelien maailmaan alkaa. Viimeisestä aluesarja pelistä on jo vierähtänyt tovi, mutta yksi rypistys ennen lomaa on vielä edessä. Leirikarsintamme meni enemmän tai vähemmän reisille niin jaksetaan vielä nämä aluesarjakoitokset hoitaa kunnolla niin hyvä tulee.
Leirikarsinnan lopulliseksi pistemääräksi tuli 19 pistettä 12 ottelussa. Sanotaan 3 pistettä vajaaksi jäätiin tänä vuonna suorasta paikasta. Vielä ollaan sijalla kolme, mutta realististisesti kuulumme sijalle 4. Karsinta alkoi nasevasti 4 voitolla, mutta sen jälkeen 8 pelistä 2 voittoa ja 6 tappiota. Ei kauheasti hurraa huutoa aiheuta.Viimeinen peli Espoossa päättyi 16-0, 6-5 voittoon, joten mukava päätös sinänsä saatiin karsinnalle. Harmitus on kuitenkin päälimmäisin tunne tällä hetkellä.
Karsinnan aikana tapahtui tietysti kaikennäköistä. Oli pelaajia poissa sun muuta pientä sähellystä, jotka vaikuttivat joukkueeen rakenteeseen. Jouduttiin muuttamaan kriittisesti kokoonpanoa kesken karsinnan ja se löytänyt missään vaiheessa oikeaa koostumusta. Mutta sen taakse emme saa piiloutua. Viimeisessä kahdessa pelissä ulkopelimme saatiin uusien taktisen puolen muutoksen ja pelipaikkojen vaihtojen avulla lisää energiaa, mutta pienetkin vaihdokset kokoonpanossa muuttivat pelin jälleen tuskaisen tukkoiseksi. Sisäpelimme oli viime peliem ajan huonoa. Espoota vastaan rennosti paukuteltu ensimmäinen jakso oli sentään kohtuullista, mutta 2.jakso oli sitten taas sitä viime pelien näköistä sähläystä. Saan katsoa peiliin, että miten tuo on mahdollista. Miksi pelimme ei kulje? Sitä miettiessä menee hetki aikaa, mutta usko tähän joukkueeseen ei ole kadonnut mihinkään. Pitää vain löytää jostain se punainen lanka.
Muutoksia tulemme tekemään ihan varmasti. No sitä pohditaan yhdessä ennen leiriä.
- Arto
Leirikarsinnan lopulliseksi pistemääräksi tuli 19 pistettä 12 ottelussa. Sanotaan 3 pistettä vajaaksi jäätiin tänä vuonna suorasta paikasta. Vielä ollaan sijalla kolme, mutta realististisesti kuulumme sijalle 4. Karsinta alkoi nasevasti 4 voitolla, mutta sen jälkeen 8 pelistä 2 voittoa ja 6 tappiota. Ei kauheasti hurraa huutoa aiheuta.Viimeinen peli Espoossa päättyi 16-0, 6-5 voittoon, joten mukava päätös sinänsä saatiin karsinnalle. Harmitus on kuitenkin päälimmäisin tunne tällä hetkellä.
Karsinnan aikana tapahtui tietysti kaikennäköistä. Oli pelaajia poissa sun muuta pientä sähellystä, jotka vaikuttivat joukkueeen rakenteeseen. Jouduttiin muuttamaan kriittisesti kokoonpanoa kesken karsinnan ja se löytänyt missään vaiheessa oikeaa koostumusta. Mutta sen taakse emme saa piiloutua. Viimeisessä kahdessa pelissä ulkopelimme saatiin uusien taktisen puolen muutoksen ja pelipaikkojen vaihtojen avulla lisää energiaa, mutta pienetkin vaihdokset kokoonpanossa muuttivat pelin jälleen tuskaisen tukkoiseksi. Sisäpelimme oli viime peliem ajan huonoa. Espoota vastaan rennosti paukuteltu ensimmäinen jakso oli sentään kohtuullista, mutta 2.jakso oli sitten taas sitä viime pelien näköistä sähläystä. Saan katsoa peiliin, että miten tuo on mahdollista. Miksi pelimme ei kulje? Sitä miettiessä menee hetki aikaa, mutta usko tähän joukkueeseen ei ole kadonnut mihinkään. Pitää vain löytää jostain se punainen lanka.
Muutoksia tulemme tekemään ihan varmasti. No sitä pohditaan yhdessä ennen leiriä.
- Arto
keskiviikko 20. kesäkuuta 2012
Vieraskiertueella
Hellou.
Vieraskiertue jatkuu. Tänään pysäkkinä Espoo ja viimeinen leirikarsintaottelu. Haikea fiilis, koska karsinnat eivät menneet toivotulla tavalla putkeen. Luultavammin on tyytyminen lohkossa sijaan 4. Sijoitus riittää jatkokarsintapaikkaan, mutta joukkueen yhdessä sovittu se. Jos emme saa suoraa paikkaa alkulohkosta niin emme lähde karsimaan kilpasarjaan.
Mutta käännetään katseet kuitenkin pois sarjataulukosta sun muusta ei niin tärkeästä tällä hetkellä. Joukkueemme ulkopeli oli Kuusankoskella yhtä vuoroa lukuunottamatta loistavaa. Puhti saatiin pidettyä tilanteista huolimatta lähes juoksuitta. Ensimmäinen jakso niukasti Puhdille 3-1. Oma sisäpelimme oli todella heikkoa. Kertoo etupesien palojen määrä 19/24 palosta jotakin.
Toinen jakso alkoi taas loistavasti, kun pidettiin vastustaja nollilla. Mutta iskunpaikkaa ei käytetty, koska kolmesta ensimmäisestä lyöjästä tuli palo. Ei toivottu aloitus tosiaan tällekkään jaksolle. Toinen vuoropari oli synkkä keravalaisittain, kun Puhti sai tehtyä 7 juoksua. Niistä voisi sanoa 6 tuli meidän omista virheistämme. Liian paljon annettiin loistavalle joukkueelle eteen. Seuraavissa vuoroissa Puhdin sisäpeli saatiin pidettyä kurissa hyvinkin, mutta kun sisäpelimme epäonnistui lähes kaikessa niin ei Puhdilla ollut vaikeuksia pitää meitä takanaan. Maria rikkoi toisen jakson kuparisen vällärillä 4. tasoittavalla. Jakso Puhdille 11-1. Ja koko peli ansaitusti 2-0.
Mutta täytyy nostaa omille hattua. Ulkopelissä pelasimme kauden parhaan pelimme ehdottomasti. Jos sisäpeli olisi toiminut ensimmäisellä jaksolla. Niin tiedä vaikka oltaisiin pistekin saatu napattua tuliaisiksi. Jossittelu on kivaa, mutta niin turhaa.
Jaetaan tunnustuksia pelistä A&A-tähdet:
***: Anni (Koppariksi siirretty Anni loisti pelissä. Oli loistava ulkona. Ja paras sisäpelissä).
**: Maria (Kauden ehjin suoritus ulkona. Uudempi roolitus ulkona sopi loistavasti Marialle)
* Oona (Etukentän varma suorittaja. Sai kesän tehtyä kesän ensimmäisen kärpäsen heittelyllä. Uusi roolitus piristi ulkopeliä)
Tästä jatketaan Espooseen, jossa olisi voitto haettava. Pelimme on siinä kuosissa, että uskon ettei vastustaja tule montaa juoksua saamaan. Sisäpelimme uskon taas lähtevän toimimaan normaalisti niin pinnojen tuleminen mukaan Keravalle on todennäköistä. Mutta tänään pitää pelata eikä pelätä. Vastustaja pystyy kuitenkin rokottamaan tyhmistä virheistämme ihan varmasti, joihin ei ole liikaa varaa tänään ulko eikä sisäpelissäkään. Toivon ehjää kokonaisuutta pelistä ja onnistumisen iloa. Ei paineita tarvitse enää tässä karsinnassa kantaa. Mennään nautitaan pesäpallosta.
- Arto
Vieraskiertue jatkuu. Tänään pysäkkinä Espoo ja viimeinen leirikarsintaottelu. Haikea fiilis, koska karsinnat eivät menneet toivotulla tavalla putkeen. Luultavammin on tyytyminen lohkossa sijaan 4. Sijoitus riittää jatkokarsintapaikkaan, mutta joukkueen yhdessä sovittu se. Jos emme saa suoraa paikkaa alkulohkosta niin emme lähde karsimaan kilpasarjaan.
Mutta käännetään katseet kuitenkin pois sarjataulukosta sun muusta ei niin tärkeästä tällä hetkellä. Joukkueemme ulkopeli oli Kuusankoskella yhtä vuoroa lukuunottamatta loistavaa. Puhti saatiin pidettyä tilanteista huolimatta lähes juoksuitta. Ensimmäinen jakso niukasti Puhdille 3-1. Oma sisäpelimme oli todella heikkoa. Kertoo etupesien palojen määrä 19/24 palosta jotakin.
Toinen jakso alkoi taas loistavasti, kun pidettiin vastustaja nollilla. Mutta iskunpaikkaa ei käytetty, koska kolmesta ensimmäisestä lyöjästä tuli palo. Ei toivottu aloitus tosiaan tällekkään jaksolle. Toinen vuoropari oli synkkä keravalaisittain, kun Puhti sai tehtyä 7 juoksua. Niistä voisi sanoa 6 tuli meidän omista virheistämme. Liian paljon annettiin loistavalle joukkueelle eteen. Seuraavissa vuoroissa Puhdin sisäpeli saatiin pidettyä kurissa hyvinkin, mutta kun sisäpelimme epäonnistui lähes kaikessa niin ei Puhdilla ollut vaikeuksia pitää meitä takanaan. Maria rikkoi toisen jakson kuparisen vällärillä 4. tasoittavalla. Jakso Puhdille 11-1. Ja koko peli ansaitusti 2-0.
Mutta täytyy nostaa omille hattua. Ulkopelissä pelasimme kauden parhaan pelimme ehdottomasti. Jos sisäpeli olisi toiminut ensimmäisellä jaksolla. Niin tiedä vaikka oltaisiin pistekin saatu napattua tuliaisiksi. Jossittelu on kivaa, mutta niin turhaa.
Jaetaan tunnustuksia pelistä A&A-tähdet:
***: Anni (Koppariksi siirretty Anni loisti pelissä. Oli loistava ulkona. Ja paras sisäpelissä).
**: Maria (Kauden ehjin suoritus ulkona. Uudempi roolitus ulkona sopi loistavasti Marialle)
* Oona (Etukentän varma suorittaja. Sai kesän tehtyä kesän ensimmäisen kärpäsen heittelyllä. Uusi roolitus piristi ulkopeliä)
Tästä jatketaan Espooseen, jossa olisi voitto haettava. Pelimme on siinä kuosissa, että uskon ettei vastustaja tule montaa juoksua saamaan. Sisäpelimme uskon taas lähtevän toimimaan normaalisti niin pinnojen tuleminen mukaan Keravalle on todennäköistä. Mutta tänään pitää pelata eikä pelätä. Vastustaja pystyy kuitenkin rokottamaan tyhmistä virheistämme ihan varmasti, joihin ei ole liikaa varaa tänään ulko eikä sisäpelissäkään. Toivon ehjää kokonaisuutta pelistä ja onnistumisen iloa. Ei paineita tarvitse enää tässä karsinnassa kantaa. Mennään nautitaan pesäpallosta.
- Arto
torstai 14. kesäkuuta 2012
Kesäkuun päivitys
Nyt mennään jo kesäkuun puoliväliä, kun valmentaja on saanut näppäimet jälleen kohdilleen. On kai siis uuden blogipäivityksen.
Urakka leirikarsinnassa alkaa olla ohitse ja tuloksellisesti olemme pärjänneet kelvollisesti, muttei hurraa huutaen arvoisesti kuitenkaan. Kesäkuun alku on muodustui odotetun vaikeaksi ja emme valitettavasti saaneet kurssiamme kääntymään suotuisiin tuuliin enään näissä karsinnoissa. Ja tulin päätökseen, että KePen tytöt pelaavat leirillä pelisarjaa jos ja kun 4. sija lohkossamme varmistuu lähiaikoina. Eli Seinäjoella pelataan KePen osalta pelisarjan pelejä.
Pettymys on suuri sinänsä ja peiliin on jälleen kerran katsottava, kun miettii mitä virheitä tuli tehtyä valmennuksellisesti. Ja pelillisesti. Emme olleet tarpeeksi kovia oikeaan aikaan. Olen antanut kaikkeni tälle porukalla, mutta palkintoa emme saaneet yhteisestä työstä. Vastuun kannan tästä tuloksesta. Ja olen ylpeä joukkueestani tuloksesta huolimatta.
Jatketaan pelejä avoimin mielin ja katsotaan minkälainen loppukauden saamme aikaiseksi.
Kerrataan teholukemat:
Fanny: 9ott. 10/22= 32p.
Venla: 12ott. 2+17/39= 58p.
Oona: 12ott. 5+45/30= 80p.
Salla: 11ott. 4+24/26= 54p.
Maria 11ott. 2+24/21= 47p.
Anni 12ott. 2+28/27=57p.
Pikkis 12ott. 2+13/28= 43p.
Karita: 9ott. 7/8= 15p.
Hanna: 10ott. 0/17= 17p.
Aino W: 7ott. 1/6= 7p.
Elli: 10ott. 14/21= 35p.
Tapsa 10ott: 11/17= 28p.
muut
Sonja: 5ott. 16/7= 23p.
Suvi: 5ott. 4+18/15= 37p.
Martta 2ott. 0/0=0p.
Henni: 5ott. 0/6= 6p.
Henriikka 2ott. 3/0= 3p.
Pihla: ei pelejä
- Arto
Urakka leirikarsinnassa alkaa olla ohitse ja tuloksellisesti olemme pärjänneet kelvollisesti, muttei hurraa huutaen arvoisesti kuitenkaan. Kesäkuun alku on muodustui odotetun vaikeaksi ja emme valitettavasti saaneet kurssiamme kääntymään suotuisiin tuuliin enään näissä karsinnoissa. Ja tulin päätökseen, että KePen tytöt pelaavat leirillä pelisarjaa jos ja kun 4. sija lohkossamme varmistuu lähiaikoina. Eli Seinäjoella pelataan KePen osalta pelisarjan pelejä.
Pettymys on suuri sinänsä ja peiliin on jälleen kerran katsottava, kun miettii mitä virheitä tuli tehtyä valmennuksellisesti. Ja pelillisesti. Emme olleet tarpeeksi kovia oikeaan aikaan. Olen antanut kaikkeni tälle porukalla, mutta palkintoa emme saaneet yhteisestä työstä. Vastuun kannan tästä tuloksesta. Ja olen ylpeä joukkueestani tuloksesta huolimatta.
Jatketaan pelejä avoimin mielin ja katsotaan minkälainen loppukauden saamme aikaiseksi.
Kerrataan teholukemat:
Fanny: 9ott. 10/22= 32p.
Venla: 12ott. 2+17/39= 58p.
Oona: 12ott. 5+45/30= 80p.
Salla: 11ott. 4+24/26= 54p.
Maria 11ott. 2+24/21= 47p.
Anni 12ott. 2+28/27=57p.
Pikkis 12ott. 2+13/28= 43p.
Karita: 9ott. 7/8= 15p.
Hanna: 10ott. 0/17= 17p.
Aino W: 7ott. 1/6= 7p.
Elli: 10ott. 14/21= 35p.
Tapsa 10ott: 11/17= 28p.
muut
Sonja: 5ott. 16/7= 23p.
Suvi: 5ott. 4+18/15= 37p.
Martta 2ott. 0/0=0p.
Henni: 5ott. 0/6= 6p.
Henriikka 2ott. 3/0= 3p.
Pihla: ei pelejä
- Arto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)