Hilirimpsis!
Pitkästä aikaa kirjoittelemassa blogia. Voi olla, että toistan jotakin. Johtunee siitä, etten lukenut aikaisempia viestejä ennen kuin kirjoitan tätä blogia.
Ei mennyt kuin elokuvissa tämä alkukausi. Mutta mökin laiturilla miettityäni tovin niin totesin, että ylöspäin on mentävä vaikka kuinka kirpaisi tuo leirikarsinnassa lohkoneloseksi jääminen. Ei auta jäädä murehtimaan liian pitkäksi aikaa, koska nyt on aika uusien kujeiden.
Leirille on aikaa about 3 viikkoa ja odotan sitä jo kuin kuuta nousevaa. Mutta ei auta kuin kärvistellä nämä 20 päivää ennen kuin pääsee jälleen vauhtiin. Olin D-tyttöjen kanssa Varkaudessa Suurleirillä. Meillä on paljon opittavaa siltä joukkueelta. D:t joutuivat väkisin kilpasarjaan, jonne eivät todellakaan halunneet saati aina taidotkaan riittäneet. Mutta näin joukkueen siellä, joka ei koskaan laittanut päätä pensaaseen. Otimme huolellisesti turpaan järjestäen, mutta jokaikinen kerta tämä joukkue nosti päänsä ja yritti kahta kauheammin voittaa peliin. Jossain välissä se meni väkinäiseksi se yrittäminen, mutta he jatkoivat sitä kuitenkin. Viimeinen peli Laitilan Jyskettä vastaan tuotti leirin ainoan voiton numeroin 13-5. Tytöt puhkesivat kyyneliin. Heistä näki että se tuntui joltain se voittaminen. Ja se tuntui siellä oikeassa paikassa eli sydämmessä.
En sano, ettei teillä olisi tahtoa taikka halua voittaa pelejä, mutta pienet pettymykset lannistavat liian nopeasti joukkueemme. Sitä ei noilla tytöillä sattunut. Se pitäisi ottaa myös meidänkin opiksemme: Älä koskaan lakkaa uskomasta itseesi!
Pelin jälkeen olin iloinen ensiksi tyttöjen vuoksi, koska he ansaisivat voittonsa. Se oli työvoitto se. Myös Annin ensimmäinen valmentama leiriottelu voittokin irtosi olin erittäin iloinen apparini johdosta, koska hän teki joka pelissä kaikkensa näiden tyttöjen eteen. Toivon, että me voisimme siirtää tästä myös jotain tähän yhteiseen tekemiseemme. Otetaan opiksi häviöistä ja voitoista. Ei lakata uskomasta siihen, että osaamme oikeasti pelata. Luotetaan siihen, että kaveri hoitaa oman hommansa niin hyvän kuin osaa ja pystyy.
Lähdemme pelisarjaan sillä mielellä, että kehitymme pelaajina tai minun tapauksessa valmentajana. Otamme uusia haasteita vastaan. Emmekä pelkää häviötä liikaa. Nämä pelit on pirun hyviä testejä, koska väitän että kuulumme parhaimmistoon pelisarjassa. Jolloin meidän on onnistuttava paineidenkin alla pelamaan omaa peliämme. Pelisarja on myös hyvätasoinen sarja, jossa varmasti saamme tehdä parhaamme mieliäksemme kärkiporukoihin siellä, mutta se on myös tavoitteemme. Tarkoitus olla Suomen TOP 25- joukkue tänä vuonna. Se tarkoittaa sitä, että olemme 5 parhaan pelisarjajoukkueen joukossa. Se on todella kova, mutta erittäin mahdollinen tavoite. Mutta tärkein tavoite on se, että pystymme kehittymään siellä paremmiksi pelaajiksi/valmentajiksi.
Nyt lomaillaan vielä tämä viikko. Ja sitten aletaan katsomaan leiriä tarkemmin.
Nähdään.... :)
